torstai 18. helmikuuta 2010

jäässä lämpimästi

Tänään herätys kello parkaisi pikkuisen liian aikaisin, unisena raotin peitonkulmaa. Nenäni yritti viestittää virhekoodeja, olin liian kohmeessa vastaanottamaan. Nousin ja astelin huterasti tuttua reittiä kylpyhuoneeseen. Varpaani parkuivat ja sähköttivät hätäsanomaa. Kuljin eteenpäin, kiedoin ympärilleni muhkean kylpytakkini, hieroin silmiäni, haukottelin, en halunnut herätä, en halunnut ymmärtää. Istuin puiselle kannelle ja pakarani pakottivat tajuamaan, jäässä, joka paikka ihan jäässä. Heräsin.
Villasukkia etsimään, pitkät palmikkoiset antoivat turvan huutaville varpaille. Sipsuttelin rakkaani luo, säälin jo valmiiksi, millainen aamuherätys. Mietin miten sen voisi sanoa kauniisti, saada kuulostamaan edes pikkuisen positiiviselta, vaikka hieman romanttiselta.
Rakkaani, me jäädymme yhdessä?
Pelasta auta, oi!
Urheasti hän sen kesti, nousi ja syöksyi pannuhuoneeseen. Haki hiukan tukea seinistä, pyöritteli pörröistä päätään. Pannu on yöllä väsähtänyt, ei ole jaksanut yksin tehdä töitä.
Uupunut ja jättänyt talon pakkasen pantavaksi.
Tuli niin elävästi mieleen ajat tässä talossa, silloin kun me tähän muutimme. Pakkanen tuli joka nurkasta, puri ja nipisti.
 Kylmyys ei ole kaverini.
Olen vilukissojenkuningatar.
Öljyputket olivat jäätyneet! Onneksi oli säiliössä diseliä jolla pärjättäisiin päivä. Miehellä kiire töihin, sulatushommiin ei ollut aikaa.
Jälleen kerran tunsin pienuuteni.  Miten hukassa olisin näissä arkisissa asioissa ilman rakastani.
Eilen juuri puhuimme henkivakuutuksista, siittä että taloudellinen turva olisi taattava jos toinen joutuisi poistumaan aivan liian aikaisin. Itkettävä ajatus. Mikä vakuutus korvaisi tämän kaiken, kenelle voisi sanoa että auta, kun itse ei osaa kuin todeta asian olevan hajalla.
Haki rakkaani vielä minulle aitasta puita, ennen töihin kiirehtimistä. Pysyisi vaimo ja lapset lämpiminä.
Sinusta minä kiitän.
Aamun kylmyys ei saanut minun päivääni pilattua. Olen sisältä lämmin.
Eilen kirpparilta löytämäni liina villitsi ajatukseni valtavaan innoitukseen. Tahtoisin maalata, piirtää, kutoa, ommella. Tahtoisin luoda, leipoa, keittää ja näperrellä.
Niimpä me askartelemme, maalaamme, leikkaamme ja suunnittelemme RITARILINNAA.
Me laulamme ja leikimme.
Me pukeudumme spidermaniksi, batmaniksi ja villinlännemieheksi.
Me iloitsemme sisällä olosta.
Kiitämme lämmöstä joka palaa yölliseltä reissultaan.
Silitän liinaa, se ei suostu sileäksi.
 Olkoon ryttyinen, sen väri huutaa puhtautta ja raikkautta.
Olen onnellinen!

Nauttikaa pakkasesta!

Piupau

9 kommenttia:

  1. Ihanasti kirjoitettu kurjasta jutusta. :)

    Sulle on haaste mun blogissa, by the way.. :)

    VastaaPoista
  2. Herkästihän ne putket jääty, meillä oli aamulla vain 27 pakkasta, ulkona siis :D

    Kauniisti osaat kirjoittaa :)

    Eilen juuri sanoin miehelle että keittiönpöydälle pitää saada liina ja nyt näin sen täällä :) Ettäs sattuikin somasti...

    VastaaPoista
  3. Ihanasti kirjoitettu! :) Onneksi aurinko jo vähän lämmittää...

    VastaaPoista
  4. Voi, kuinka sait rakkauden tiivistetyksi tähän tekstiisi. Ihanaa, että se mies toi niitä puita ja toivottavasti olette lämpiminä siellä.
    Täällä on myös ollut tarve ja halu luoda kaikenlaista viime päivinä. Se taitaa olla sitä valon tuomaa intoa. Kaunis muuten tuo liinasi - juurikin keväinen!!

    VastaaPoista
  5. Lämpimiä ajatuksia ja mukavaa viikonloppua! <3

    VastaaPoista
  6. Kiitos, te ihanat!
    Lämpimiä ajatuksia tänne todella tarvitaan. Onkohan nuo paukkupakkaset tulleet jäädäkseen?

    VastaaPoista
  7. On se aarre se mies, kauniisti kirjoitit! On ne vahvat miehet vain niin korvaamattomia, upeita otuksia, kaikkea sitä voikaan jäätyä, näköjään putki kuin putki. Mukavia, lämpöisiä oloja vaikka pakkanen paukkuisikin :)

    VastaaPoista
  8. Sinulla on kyllä mahtava kirjoittamisen taito, kadehdin sinua, mutta samalla niin ihanaa lukea tekstejäsi! Villasukat ja räsymatto, ihanat erikseenkin mutta mahtavan näköiset yhdessä!

    Joko keksit upealle pitsilakanalle käytön?

    VastaaPoista
  9. En ole keksinyt vielä lakanalle käyttöä. Se on kai niin suuri aarre, etten raski edes ajatella leikkaavan sitä. Mutta eihän sillä mitään tee jos kaappiin laittaa, ihailen sitä hetken ja sitten se varmasti löytää paikkansa ihan itsestään.

    VastaaPoista