Hymy

Tulimme aamulla kirjastosta, sää oli harmaa,

vettä ripsautteli.

Pihatielle päästyäni vilkaisin oikealle,

mikä ihme siellä vilahti.

Kovassa vauhdissa näin sen vain silmänräpäyksen.

Kiirehdin askeleitani,

voiko se olla totta?

Juoksuaskelin sisään,

kodinhoitohuoneeseen,

ja tadaa...

Verhon takana oli tapahtunut jymy-yllätys!!

Ensikertaa talvettamani pelargonia todellakin

KUKKII.

Ryntäsin hakemaan kameraa.

Aivan kuin pelkäten että kukka katoaa jonnekkin.

Siinä se on,

nuppuja on paljon,

useita kukkavarsia!

Olen yhtä hymyä!!

Pienet pistokkaat tököttävät terhakkaana purkeissaan.

Ehkäpä siitä pyrähtävät kasvuun,

yllättävät jopa kukkimalla.

Sitä kasvua odotellessa,

iloitsen tästä suuresta kasvunihmeestä.

Viereisessä purkissa ollut yksilö kuoli

pitkän talven taivuttamana.

Olin jo välillä nakata pakkaseen tämänkin kituvan,

lehtiään tiputtavan pölypesän.

Menin eilen kirpparilta etsimään nappeja villatakkiini.

Ajattelin että jostain vanhasta villatakista löytäisin tunnelmaan sopivat,

 aikaa nähneet napit.

Ei löytynyt villatakkia mutta tyynyliina löytyi.

Tyynyliinassa kahdeksan veikeää puunappia.

Täytyy mallata.

Ehkä hiukan liian vaaleat.

Toisaalta tykkään niiden yksinkertaisesta kauneudesta.

Upotin yhden napeista kokeeksi oliviöljyyn?!?!

Voiko niin tehdä?

En tiedä, mutta tein kumminkin.

Katsotaan miten sille käy.

Oliviöljyn väri on kaunis,

sen tuoksu tuo mieleeni raskausajan.

Tapasin voidella sillä vatsaani.

Ajatteli,

 että se ehkä suostuu värjäämään nappia hiukan,

antamaan sille ehkä miedon tuoksunkin.

Sitten se olisi täydellinen takkiin.

Rakastan tätä vaatetta.

Ei se ole ollenkaan täydellinen.

Hihat ovat himpun verran liian leveät.

Kainalosta jää pikkuisen pönköttämään,

mutta sama se.

Se on minun.

Itse tehty.

Ja olen siitä vallan ylpeä!

Nyt mielessä pyörii jo monta uutta neuleen mallia.

Kumpa raskisin ostaa noroa lisää.

En ehkä ihan vielä raski,

täytyy kutoa väliin jotain edukkaampaa.

Katselin ihania käsityö-blogeja.

Voi miten alkoi haluttamaan kehrätä itse lankaa.

Rukkihan minulla on,

ei puutu kuin tieto-taito.

Luulen että joskus vielä perehdyn asiaan.

Nyt ei ole vielä sen aika.

Neulomisiin

Piupau