Se tulee,
ei yllättäin
mutta aina yhtä toivomattomana vieraana.
Se tarttuu tiukkaan,
useiksi päiviksi.
Silloin ei mikään ole valkoista,
linnut eivät laula,
tuuli ei puhalla lempeästi.
Sen näkee kalenterista,
että se tulee!
Voi varautua,
varoittaa rakastaan.
Silloin on vaikea jaksaa itseään.
Se vaikuttaa tunteisiin,
se kiristää pinnoja,
puristaa,
ahdistaa
ja turvotta.
Se kivistelee
ja kirskuu.
Tultasyöksevä äiti elää sumussa,
kiireessä.
Se näkee kaikki epäkohdat
ja kärsii kaikkien tekeämttömät työt nahoissaan.
Äänet kovenevet
ja lasten mekkala muuttuu sietämättömäksi.
Eteen tulevat tavarat ärsyttävät,
naapurin lempeä mummokin näyttää irvistävän.
Tiedetään,
että se kuuluu asiaan.
Tiedetään,
että se helpottaa kohta.
Tiedetään,
että ne on ne hormoonit,
jotka heittävät häränpyllyä.
Näistä päivistä on vaan selvittävä,
opittava nauramaan itselle,
tunne on jaettava,
puettava sanoiksi,
ymmärrettävä.
Se helpottaa!
Ainakin hetkeksi :)
Piupau
Ps: Kiitän jokaisesta ihanasta kommentista!
Tiedän tämän tunteen/olon. Aikeissa onkin kirjoittaa postaus äidin neljästä kuukaudenajasta. Tämä on yksi niistä.
VastaaPoistaMiten osuvasti ja napakasti kirjoitettukaan, tuttua tunnetta. ;)
VastaaPoista:D Hauska ja osuva postaus!
VastaaPoistaTäällä juurikin yksi tultasyöksevä äiti odottelee, että kohta on taas se aika kuusta!
Ja suklaanhimo ihan ylimmillään ( juuri, kun päätin olla vähän herkkulakossa ;)
Miten hienosti puettu sanoiksi tuo tuttu tunne joka vaanii täälläkin tuon tuosta... Onneksi tunnelin päässä kuitenkin aina näkyy sitä valoa joka auttaa jaksamaan nuo pahat päivät... jaksamista sinulle noihin vähemmän valoisiin päiviin. :)
VastaaPoistaTäyttä asiaa!! :) Onneksi meitä kohtalotovereita on paljon!:)
VastaaPoistaTsemppiä! Mulla on aika ajoin tota samaa tunnelmaa, enkä voi syyttää edes hormoneja :/
VastaaPoistaVoin lohduttaa sillä tiedolla,että vaikka hormoonitoiminta on loppu,niin nuo samat tuntemukset tulee joka kuukausi.
VastaaPoistaTsempataan:)
Kyllä!
VastaaPoistaJuuri keskustelin aiheesta ystäväni kanssa pitkän tovin puistossa tänään. Minulla nimittäin oli juuri tuo päivä eilen. Maailma oli maailman pahin paikka ja kaikki oli huonosti koko päivän, itsetti, suututtti.. ja mikään ei ollut oikeasti huonosti.. Oli vaan se AIKa kuusta ..
Osuvasti kuvattu olotila. Niitä päiviä odotellessa: takana on 1,5 vuotta odotusta ja imetystä.
VastaaPoistaVoi miten ihania te olette, heti tuntuu helpottavan. (hetkeksi)
VastaaPoistaOn se tämä naisena eläminen ja oleminen usein melko kimuranttia.
Raskausaika on ollut aina niin ihanaa, seesteistä aikaa ja pitkä imetys on taannut vielä vuoden vapaata hormoonimyrskyistä. Näyttää kuitenkin ikä tuovan vaan koko ajan hankalampia oireita...
Juu- kyllä siinä hormoonimyrskyssä saa ukko, muksut ja rätti kyytiä. Kiukun vimmalla saa ihmeen paljon siivottua.
VastaaPoistaVoin hyvin kuvitella tuollaisen olotilan ja olen nähnytkin pari kertaa tuollaisen tapauksen livenä.
VastaaPoistaPoikkeus vahvistaa säännön. Minulla ei ole ollut tuollaisia päiviä, ei nuorempana eikä nyt kun on jo vaihdevuodet.
Mukavaa vappuviikkoa sinulle!
hyvin sanottu!;) osu ja uppos..
VastaaPoistaOi että... Kyllä se siitä, koita jaksaa... Se on yksi näistä naisena olon "ihanuuksista", varmaan siksi annettu naiselle että mies ei ikinä kestäisi sitä.. ;)
VastaaPoistaIhanasti kirjoitit tästä kamaluudesta, välttämättömästä pahasta.. :)
KAuniisti kirjoitit tuosta kamaluudesta:) Sen visiitti tuntuu koko huushollissa. Se riipii ja raastaa. Lempeys kaikkoaa, ymmätäväisyys jättää ypöyksin.
VastaaPoistaOlkaatte onnellisa kaikki ne, jotka olette vaivoilta säästyneet. Kestäkäämme yhdessä me, jotka olemme niitä saaneet osaksemme.
VastaaPoista