maanantai 7. kesäkuuta 2010

Rutistus

Aikamoinen koettelemus oli taas viikonlopun remonttirupeama.
Perjantaina aloitin eteisen hirsiseinän puhdistuksen.
Seinänvälissä on vanhat eristeet:
sammalta, varpuja ja havunneulasia.
Koskettaessa rapisevaa ainesta joka oli käytännän syistä suojattava.
Puhdistin siis näkyvät tursakkeet pois
 ja voi mikä työ se olikaan.
Reilussa sadassa vuodessa oli eriste paikoin painunut melko tiukkaan.
Hakkasin taltalla,
paukutin vasaralla,
koversin puukolla
ja nitkutin ruuvimeisselillä.
Kädet olivat ihan tulessa,
keikuin tikapuilla
 ja kurottelin ylös.
Juuri ylimmät raot olivat ne tiukimmat.
Säästyypä punttisalirahat :)
Kolot täytettiin pellavariveellä.
Siksi oli saatava tarpeeksi syvältä vanhat eristeet pois
että sai uuden kiinnitettyä.
Puukiilalla ja kumivasaralla
sitten hakkasin uudet pellavat seiniin.
Hyvä tuli mutta aikaa meni järjettömän kauan.
Puolipanelin päällys sai listan,
ovenpiet siistittiin,
listoitettiin ja maalattiin.
Seinät eivät ole suorat,
mikä aikeuttaa monta päänvaivaa listojen suhteen.
Vuosiluku 1904 löytyi seinästä
kaiverrettuna.
Liekkö silloin tämä laajennusosa rakennettu?
Poikien huoneeseen laitettiin sitten toiseen ikkunaan ikkunanpielet
 ja niitä maalailtiin,
kitattiin ja massattiin.
Eteisen laatat siis loppuivat kesken
eikä niitä enää saa.
Että voikin sattua.
Monia vaihtoehtoja on mietitty ja
 tuskailtu.
Salista kulku poikien huoneeseen on nyt kuitenkin valmis.
Laataton nurkkaus saa
siis hetken odottaa.
Jonkinlaista "matto-juttua" siihen teemme
toisista laatoista.
Pojat pääsevät huoneeseensa,
kunhan kerkeän sen siivota.
Kahvitauolla olen käynyt aina koneella.
Kaikki ihanat kommentit saavat jaksamaan.
Tunnustuksenkin olin saanut,
kiireessä meinasi ihan mennä ohi.
Voi KIITOS EENA.
Olipa kerran koti
on ihastuttava blogi .
Kauniit kuvat ja
ihanat käsityöt viihdyttävät lukijaa.
Käykääpä kurkkaamassa.
Tämän ihastuttavan arpajaispalkinnon sain jo aikaa sitten.
Olen unohtanut sen kuvata,
muuta nyt lainaan antajan kuvaa
ja KIITÄN sinua kauneimmin.
Kiitos -pm-.
En ole raskinut sitä vielä käyttää,
niin kaunis se on,
ihailen sitä vielä hetken.
Toivotan teille kaikille oikein ihanaa viikkoa!
Ilmat saisivat lämmetä pian
että lomalaiset pääsisivät nauttimaan ulkoilusta.

Tänään lähden ostamaan pimennysverhot pojille
ja suunnittelen verhoja.

Kiirettä siis riittää...

Piupau

16 kommenttia:

  1. Voih, ihana vanha hirsiseinä! Noissa on sitä jotain. :) Mutta on kyllä tosiaan työtäkin! Hirmu ahkera olet jaksanut olla, teillä tulee tosi nopsaan valmista.Meidän remppa etenee hyyyyvin pikkuhiljaa... ;)

    Ihanaa kesäviikkoa sinullekin! :)

    -Päivi-

    VastaaPoista
  2. Oi mikä homma! Oletpa ollut kärsivällinen ja sisukas, ihailen sitä! Lopputulos näyttää olevan vaivan arvoinen. :)

    VastaaPoista
  3. Onpa ollut urakka, tulee varmaan ihan voittajafiilis:). Mukavaa rempan jatkoa!

    VastaaPoista
  4. Voi hitsi, kylläpä teillä duunia riittää! Mutta ihana varmaan nähdä omien kättösten tekoset valmiina :)

    Harmi juttu nuo laatat, mutta varmasti keksitte kivan ratkaisun!

    VastaaPoista
  5. Sielähän on taas ahkeroitu! Harmillinen juttu se laattojen loppuminen. Voimia sinne teille rempan keskelle, ihanaa jälkeä sieltä koko ajan kuvista päätellen syntyy! :)

    VastaaPoista
  6. Kaunista on tulossa! Oletpa ahkera ja tunnollinen työtunteja näyttää kuluvan hurjasti. Tsemppiä projekteihisi !

    VastaaPoista
  7. Oi, mitä hommaa, varmasti iltasella on uni tullut salamannopeasti. Näyttää kauniilta ja mattojuttu laatoissa olikin hyvä idea, vaikka varmasti ensin harmittikin kun huomasi laattojen loppuvan.
    Iloa verhosuunnitteluun - se on aina niin mukavaa.hali, hali,
    Anu

    VastaaPoista
  8. Olet kyllä niin ahkera! Olen energiaasi ennenkin ihmetellyt ja puuhiasi on mukava seurata! :) Iloa ja onnea hetkiisi.

    VastaaPoista
  9. Päivi: Minustakin hirsiseinässä on tunnelmaa. Käytännöllinenhän se ei kyllä oikein ole. Muut seinät meillä olikin niin hankalat, ikkunan reikiä melkein joka väliseinässä, ettei niitä voinut jättää näkyviin. Tämä pidetään näin ainakin aluksi, sittenhän sen voi peittää jos tuntuu työläältä pitää puhtaana.
    Elina: Purin kyllä hammasta moneen kertaan ja ajattelin että ihan järjetöntä hommaa. Nyt kun työ on tehty olen tyytyväinen. Vitsailin miehelleni olevani kohta häntäkin lihaksikkaampi, huumori auttaa jaksamaan. (olen oikeasti ihan piiperöinen ;)
    Anis: Ihana ilmaisu ja niin totta. Voitin itseni ja väsymykseni moneen kertaan.
    Teija:Työtä tosiaan riittää. Lopussa aian käy niin että alkaa näyttää melko valmiilta, sitten kuitenkin viimeistely vie valtavasti aikaa ja aina huomaa uuden kohdan mikä on vielä tekemättä.
    -pm-: Laattajuttu tosiaan harmittaa ja tuo taas viivästymistä eteisen valmistumiseen. Mutta ei auta kun ratkaista ongelma jollakin lailla, sitten kun saa pojat omaan huoneeseen.
    Maria: Työtunteja ei tosiaan tässä hommassa voi laskea, meillä ei ikinä olisi ollut varaa teettää työtä vieraalla.
    Anu: Voihan olla että lopputulos on sitten alkuperäistä suunnitelmaa paremi, jää nähtäväksi. Verhosuunnittelu on todella mukavaa, päässä on vaan niin monta ideaa ettei päätöksiä synny :)
    Sini: Te ihanat kommentoijat olette minua tsempanneet ja tuoneet iloa jokaiseen päivään. Muistan sanoa joka päivä itselleni ja rakkaalleni että olemme olleet reippaita. Työn tulos auttaa jaksamaan.
    Lämmin halaus teille kaikille. Yksi päivä on taas pulkassa, pimennysverhot ostettu, katot ja seinät pyyhitty, ikkunoita pesty... nyt syömään, se meinaa usein unohtua :)

    VastaaPoista
  10. Mutta kyllä lopputulosta katsellessa unohtuu tehdyn työn määrä....Tulee ihanaa jälkeä.

    Jaksamista!

    VastaaPoista
  11. PikkuBertta: Kiitos. Niin siinä varmaan käy, että unohtuu väsymys ja kiire. Pojat odottavat malttamattominen tupaantuliaisia jotka olen heille luvannut kunhan huone valmistuu :)

    VastaaPoista
  12. On kyllä aina työtä noissa hirsiseinissäkin, mutta sitten, kun näkee lopputuloksen, saa nauttia kättensä työn jäljestä pitkään! Hienolta näyttää, ja eikö vain tulekin mukava, tyytyväisyydestä myhäilevä olo, kun viimein näkee jonkin seinän/huoneen valmiina? Sympatiaa täältä samanlaisen riveiden nypinnän keskeltä teille - olen tuollaista hirsiseinäurakkaa tehnyt viime kesänä ja kohta jatkuu työ toisessa huoneessa. :)

    VastaaPoista
  13. Voi jee, piti tulla ihan uudestaan, kun vasta huomasin edellisen postauksen ihanan tyynyn. Siis tosi kaunis - niin tyyny kuin idea. Kävin kylässä Sinillä ja sieltä huomasin kommenttisi. Outoa, että multa oli mennyt ko. postaus ihan ohi..
    Ainakin tämä ope olisi ollut ihan lääpällään noin lämmöllä tehdystä ja suloisesta kesälahjasta. Kiitos myös ohjeesta. Yritän, jos osaisin itsekin tehdä...

    VastaaPoista
  14. Taisi tulla aika epäselvästi mutta siis tarkotin, että kävin lukemassa Jotain sinistä blogia...mutta varmaan arvasitkin jo :)

    VastaaPoista
  15. Susan: Kiitos kannustuksesta ja myötätunnosta. Ja meillä oli putsattavaa vain yksi seinä, silti työ oli kova, koko huoneen puhdistuksessa olisin varmasti itkenyt tuskasta. Onneksi työ on tehty ja saan nauttia valmiista seinästä, pidän siitä paljon, kaikkine koloineen ja kirjoituksineen.
    Anu: Ymmärsin kyllä :)
    Mukavaa kun tulit toistekkin, joskus ne jutut vaan hyppää ohi, onneksi voi palata kun on aikaa.
    Tyynyn osaat varmasti tehdä, en epäile yhtään. Kovasti haluttaisi ompelemaan niitä itsellekin mutta muut kiireet pitävät nyt vallassaan.
    Mukavia päiviä kaikille!

    VastaaPoista
  16. Siellähän on ollut mielenkiintoiset eristeet. Ennen aikaan on näemmä kelvannut monenmoiset täytteet lämpöä tuvassa pitämään. :)

    Tuosta blogini marjatonkasta - en tiedä, missä lie käytössä tuo on oikeasti ollut, mutta minulle lahjoittanut ystävä arveli sen olleen marjatynnyrinä sen sisäpuolen vuoksi - puupinta on värjääntynyt tumman punavioletiksi, aivan kuten muistan omassa mummolassakin marjasurvoksien tekemiseen käytettyjen puunuijien värjääntyneen. Saattaapi olla, että moisia tynnyreitä on käytetty moneen eri käyttöön.

    VastaaPoista