perjantai 6. marraskuuta 2015

Pipo pienimmälle



Pipo
Malli sattumavarainen,
resori ja aina oikeaa,
nurinpäin käännettynä.
Lanka: Rowan, felted tweed
merinovillaa ja alpakkaa.


Se, joka pipon sai oli onnellinen.
Miten jaksaakin aina olla niin hyvillään pienestä,
hymyssä koko poika.
Tupsu keikkuen kulkee kouluun, 
reppu selässä ja huulilla se samainen hymy.

Tänään se menee syytempaukseen,
sinne,
minne jokainen on vuorollaan mennyt.
Siellä ne jonottavat koulun oven takana tunnin,
riemuitsevat kaksi,
ja kotiutuvat sitten illan hämärässä hikipäissään.
Saavat ilmaista mehua, joka maistuu paremmalle kuin koskaan,
käyvät kammokujassa ja ostavat herkun tai kaksi.

Olin vapaalla tänään,
kulutin aikani hyvin.

Tihkusade ja hyytävä viima saa marraskuun tuntumaan syyskuulta.
Auton ikkunan takaa on näkyvyys nolla.
Ostin isänpäivälahjan jos toisenkin.
Syötiin hyvin.
Vein kirput torille.
Nyt on aika sytyttää kynttilät ja juoda kuppi teetä.
Tytön radiosta kuuluu jumputusta josta en pidä,
taidan ottaa käsityön ja paeta omaan kammariin.
Isäihminen meni metsälle,
pojat kuka minnekin.

Pala suklaata parantaa varmasti hiipivän pääkivun, 
niin ainakin uskon.

Piupau

tiistai 3. marraskuuta 2015

Dotted Rays by Stephen West





Siinä se nyt on.
Suunnittelija: Stephen West
Lanka: Handun käsin värjättyä merinovillaa
Ostettu: Kerästä tampereelta
Puikko 4.5 
Ohje ostettu Ravelrysta
ja suomennettu yhdessä siskon kanssa.
Ai että oli mukavaa.

Luulin, 
että lanka loppui kesken,
päättelin sen silti,
ja kastelin,
ja pingotin.
Ja totta tosiaan.

Siitä tuli hyvä!

Ensimmäinen sukellukseni huivien ihmeelliseen maailmaan.
Voin vakuuttaa, että ei viimeinen,
kylläpä koukutti.
Ai jai jai.

Piupau


maanantai 2. marraskuuta 2015

Puikoissa






Lomasta tuntuu olevan ikuisuus.
Viikko siitä on,
yksi työntäyteinen viikko.

Olen kaivannut kudelmia, lankoja ja pieniä projekteja.
Tänään on vapaata.
Pyykkikone antaa taustalla tahtia,
lasken silmukoita vanhasta rakkaasta,
siitä pellavaisesta, 
joka kesällä oli parhautta.

Opettelen kirjaamaan projekteja ylös,
ettei aina tarvitsisi laskea uudelleen,
keksiä pyörää,
joka on jo keksitty.

Palelee,
merinovilla haarteilla lämmittää mukavasti, 
ja tee.
Sukat on puuvillaa, puuvillastretsiä.
Mukavat.

Sain Sirpalta haaseet.
Kiitos  haasteesta ja kauniista sanoista Sirpa!
Olen varsin otettu ja ihmeissäni.
Kolme mukavaa blogia,
en mitenkään osaa valita vain kolmea,
yritin kyllä.

Sirpan blogissa kuvat ovat ihan parhaita,
niin kauniita,
 että jokaisella kerralla sormi nousee koskettamaan kuvaa,
ja vasta kun se osuu kylmään näyttöön, 
ymmärtää, ettei se ollutkaan ihan siinä.
Niin se on.

Piupau

maanantai 19. lokakuuta 2015

Lankaa ja Arabiaa







Siinäpä ne!
Tärkeimmät.

Lankaa voi pyörittää kädessään vaikka kuinka kauan,
kunhan siinä on se,
 jokin.

Tuo keltainen on se karkki, valitsin sen ainoastaan värin perusteella,
ja sen,
että se on merinovillaa.
Niin kaunista.
Siitä tulee huivi.
Enempää ei tarina vielä kerro.
Keltaisen ostiin siis Kerästä,
silloin kun siellä kävin.

Ja harmaa Donegal,
siinä on luonnetta.
Siitä tulee se vötjäke,
tai joku muu sellainen.

Ja Arabiat.
Nuo vanhat ja,
en oikein osaa sanoa mikä niissä on se juttu. 
Johonkin kuppiin kun tarttuu, se kai vaan jotenkin liimautuu sieluun, 
tai kun vaan näkee kupista pilkahduksen, alkaa sydän tykyttää.
Arabian astioita on olemassa paljon, monetkaan eivät puhuttele, vanhatkaan.
Mutta sitten on ne eräät, jotka pyrkivät päästä mukaan, eikä niitä vaan voi jättää.
Eikä niitä oikein voi kaappiinkaan panna. Siinä ne ovat arvokkaina pöydänpäässä,
niitä on hyvä katsoa. 
Kahvikuppeja kerään ensikesän juhlia varten,
eriparisia.
Ja pikkulautaset saavat toimittaa kynttilänalustan virkaa,
ovat siis ihailtavissa,
aamusta iltaan. 

Piupau


lauantai 17. lokakuuta 2015

Kerässä












Porkkanat!

Joka ikinen vuosi niitä saa nauraa.
Minun porkkanamaassa asustaa ihan varmasti jotain taikatyyppejä,
jotka panee hyrskynmyrskyn 
ja saa porkkanat muovautumaan mitä erilaisempiin muotoihin. 
Hyviä ne on silti.

Tämä viikkoa oli huikea.
Oltiin Tampereella.
Pienimmäinen potki palloa kolme päivää astetta kovemmassa tiimissä,
ja me dinosaurukset oltiin niin lomalla.
Kylpylähotellissa hemmoteltiin itseämme ja toisiamme,
ja nautiittiin Tampereen kauneudesta.
Tehtiin pitkiä kävelylenkkejä, 
pistäydyttiin suloistakin suloisimmissa puodeissa ja kahviloissa.
Syötiin hyvin.

Ja minä kävin KERÄSSÄ.
Sanaton.
Sitä minä olen
ja niin onnellinen.
Ostin repullisen lankaa,
ja tallensin sisäiselle muistikortilleni 
ihan jokaisen lankakerän tuoksun ja tekstuurin.
Kamera jäi kotiin.

Lapset laulaa,
ja nauraa.
Minä kudon, liian monta työtä on kesken,
ja kun ne vielä jokainen kutsuu on oleminen vaikeaa.

Toivoisin,
 että osaisin kutoa englanniksi,
löysin ohjeen ihanaan huiviin.
Lanka minulla nyt on,
ihan ehdottomasti kaunein.
Kuvaan se teille,
 kun valo taas tulee.

Piupau



lauantai 10. lokakuuta 2015

Aikainen aamu




Heräsin varhain.
Ulkona vielä pimeää,
keittiössä tuoksui kahvi.
Metsämies oli poistunut eväineen.

Keitin teetä,
sain seuraksi pienimmäisen,
sen silmissä oli unta,
mutta se hymyili.
Äiti oli kotona.

Laitoin viime talvena neulotun angoraneuleen painumaan,
toivon siitä mukavaa lämmikettä kotoiluun.

Käperryttiin sohvan nurkkaan peittojen alle,
tarjottimella syötävää ja sitä teetä.
Kutimet ihan käden ulottuvilla.

Tänään aijon ostaa uudet langat.
Tarvitsen ison vötjäkkeen,
lämpimän ja pitkän.
Tiedättehän.

Piupau



tiistai 6. lokakuuta 2015

Syksy












Nämä päivät, 
joihin mahtuu paljon väriä,
kylmiä tuulia,
sadetta ja kynttilöitä,
ovat kiitäneet ohi hämmästyttävää vauhtia.
Jokaisena päivänä,
kun näppäilee päivämäärää tietokoneen näppiksellä,
huokaisee tyrmistyneenä,
epäuskoisena.
Kuinka se voi olla jo. 
On lokakuu.

Tänään kuivatin ja säilöin viimeisiä yrttejä lasipukkeihin.
Opetin kantapään tekoa ystävälle.
Juotiin kupposet hyvää teetä ja 
syötiin kanelipullat hymyssä suin. 
Kauppareissu hoitui mukavasti, 
kun seurana oli pojista keskimmäinen.
Tehtiin ruokaa yhdessä.

Päätä paleli lenkillä, 
vaikka päässä oli trikoinen pipo.
Toppatakkeja kaiveltiin aitan uumenista.
Nurmikko pysyi koko päivän kuurassa.
Vielä kolme tiukkaa työpäivää,
sitten on viikonloppu vapaata.
Saan vieraaksi sen,
jota eniten toivon juuri nyt.
Mennään käsityömessuille ja
 puhutaan puhtaaksi puoli maailmaa.

Piupau