Pakkanen

Kylmyys tuli ikkunan raosta ja puhalsi kauniit kiteensä sen pintaan. Se maalasi vanhat lasit täyteen kristallia, heijasteli sinisiä säteitä ympärilleen. Sai hetkeksi kaiken pysähtymään. Ikkunan takana kaikki nukkuu.






Sisällä onneksi on lämmintä, pään sisällä välillä jopa kuumaa. Ajatustyö käy kiihkeänä. Saliin pitäisi valita tapetit, samoin neidonkammariin. Pikku-vessaan pitää miettiä sisustus ja eteisen seinien materiaali on valittava. Tämä kaikki on aivan mieletöntä! Ihanaa, enkä voi oikein uskoa todeksi että tähän on päästy. Monta tuskaistakin hetkeä vietetty ja oltu lähellä luopua toivosta(melkein ainakin). Nyt ollaan todellakin siinä pisteessä että viimeinen kolmannes on pintoja vaille valmis. Paljon on vielä tehtävää, pientä nypertämistä, tuskallista maalaamista, kauppareissuja ym ym.


Mutta kun miettii mitä on takana... voi vaan ihmetellä miten tästä on selvitty. Viime kesä oli ihan mieletöntä työmaata, aamuhämärästä yömyöhään. Purkamista, pölyä, kiveä ja hikeä. Uuden luomista, vasaranpauketta, maalin tuoksua, uupumusta ja onnistumisen iloa.






Kerron siittä hieman lisää, jotta en sitä kaikkea tunnetta unohtaisi vuosien saatossa (harmi etten ole remonttipäiväkirjaa pitänyt aijemmin).

Purkuhommat aloitettiin siis viime keväänä, poikien huone olikin jo "verstaana". Neidonkammari tyhjennettiin, suurin osa tavaroista kiikutettiin aittaan, osa pakattiin laatikoihin ja vietiin parvelle. Sali tyhjennettiin, sohvat nostettiin pinoon parvelle, senkit ja kaapit "tungettiin" keittiöön, kaikki se tavara määrä saatiin upotettua tänne nurkkiin(välillä ahdistus on lähes sietämätön näistä tursuilevista tavara määristä). Levy muovitettiin ja teipattiin tiiviiksi salin ja keittiön väliin.






Ja sitten alkoi sorkkaraudat heilumaan, kaikki vanhat pinnat purettiin. Yllätyksiä löytyi, silloin tuntui että liikaakin. Neidonkammarin lattia oli valettu umpeen. Tuulettuva välitila oli täytetty hiekalla ja valtavilla kivenlohkareilla ja valettu päälle parikymmentä sentti paksu betoonikakku!!

Uskomatonta mutta totta. Itketti ja kiukutti. Rakkaani ja Appi tekivät ihan valtavan työn, lattia piikattiin, betonin palaset nosteltiin ikkunasta ulos ja kaikki se pölisevä hiekka lapioitiin pihalle. Ämpäri kerraallaan hiekka nosteltiin ulos. Kuoppa oli melkoinen kun se saatiin viimein tyhjäksi. Sitten todettiin vahingot mitä kosteus oli saanut aikaan noustessaan hiekkaa pitkin ylös. Alimmat hirret olivat märät ja ne piti vaihtaa.

Ulkona Ukki sitten kantoi hiekkaa puolesaan ympäri pihaa, tasoitteli ja teki taitavia penkereitä. Kokosi palapelinlailla betoninpaloista pyörille komean parkkipaikan ja kuin ihmeen kaupalla sai kadotettua sen kaiken maa-aineksen joka pölyävänä läjänä hetken kerkesi huokailla seinää vasten.


Huomenna kerron sitten seuraavasta yllätyksestä joka purkuhommissa löytyi,



Piupau