perjantai 22. tammikuuta 2010

Perjantaita

Koko viikko on mennyt sairastellessa ja tiedossa on työn täyteinen viikonloppu. Maalaus hommat jatkuvat, toivottavasti etenevätkin hyvästi.



Kuistin ikkunat ovat kauniisti jäässä. Pieni kurkistusaukko on sulanut remontin oven viereiseen ikkunaan, kertonee siitä että remontissa on käyty tiheästi. Aitan päässä purkulautakasa on vaipunut talviuneen, antanut armeliaasti hetkellisen unohduksen tekemättömistä töistä. Nuita kasoja, tekemättömiä töitä kertyy, ne ilkkuvat ja kaivavat mieltä, välillä enemmän, lillä vähemmän. Mutta aika on rajallista, kaikkea ei voi tehdä.


Sain valmiiksi nämä kauan puikoilla olleet säärystimet. Niitä oli oikein mukava kutoa, ja nopeakin. Kudoin niistä ihanan pitkät, ylipolven yltävät. Ai, miten lämpimät ne ovatkaan.



Ajatus oli kyllä tehdä ihan samanlaiset, mutta lanka ei halunnut muotoutua luomaan mitään niin tylsää kuin kaksi täydellisesti samanlaista pötkyä. Niinpä ne ovat iloisesti eriparia. Samoja sävyjä, suloisesti sekaisin. Tykkään.


Piupau

2 kommenttia:

  1. Niin tuntuu olevan aika rajallista. Niitä kahta ei taida koskaan olla tarpeeksi - aikaa eikä rahaa. Kauniit säärystimet teit!

    VastaaPoista
  2. Voi, miten lämpimiltä näyttävät.

    Kuurankukat ovat kauniita!

    VastaaPoista